Ihmisten äänet / Ihmisen ääni

  • Essee / fragmentaarinen omakuva
  • 2021, Bokeh
  • Graafinen suunnittelu, painotyöt ja sidonta: Antti Nylén

Huhtikuussa 2021 luin WSOY:n vuosina 1976–1983 julkaisemat Ihmisen ääni -teokset. Noin kirja päivässä olisi riittänyt. Taukojen toivossa pyrin kasvattamaan kerta-annosta. Kyse on löyhästi formatoidusta kirjasarjasta, jossa ollaan mieltä suurista aiheista: raha, seksuaalisuus, sota, onnellisuus… Paavo Haavikon, Pentti Saarikosken ja Arvo Ylpön kaltaisten suurmiesten ohella sarjaan on kirjoittanut moni tuntemattomampi tekijä kuten Kosti Sironen tai Raisa Lardot.

Julkaisuni on nimestään huolimatta kolmeosainen. Ensimmäinen vihko johdattaa aiheeseen hyödyntämällä sitaattioikeutta. Skannasimme sivun jokaisesta kahdestakymmenestäyhdeksästä Ihmisen ääni -teoksesta. Koska valtaosa aineistosta on kirjastosta lainattua, marginaalissa ihmetellään ilman kysymysmerkkiä: ”Mihin unohtui Stalin!”

Toinen vihko on kirjallisuusessee. Ihmisen ääni -konsepti kiinnittyy ratkaisevilta osin aikaansa, jonka tunnustuksellisuudesta kirjoitan. Sivuan myös sarjan kohtaamaa murskakritiikkiä. Joudun huomioimaan Ihmisen ääniä ”erikoispienet tangamalliset alushousut” jalassaan lukevan Esa Saarisen. Keskityn parhaimpiin ja kammottavimpiin Ihmisen ääniin, uuvun ääripäiden välille.

Entä millaisia olisivat 2020-luvun Ihmisen äänet? Kevytautofiktion ja Instagramin ajan luulisi ymmärtävän ”avointa” 1970-lukua.

On tapahtunut oikosulku.

Kolmas vihko on oma Ihmisen ääneni. Jatkan sarjaa ilman WSOY:n toivetta tai lupaa. Kirjoitan masennuksesta supervoimana ja iloisista siviilipalvelusmiehistä laulamassa karaokea. Isänmaallinen kirjallisuussuhteeni paljastuu, samoin hiekalle rakennettu lahjakkuuteni. Ihmisen ääneni päättyy lukuun ”Kuolema”. En usko ruumiiseen Alepan edessä.

Ihmisten äänet / Ihmisen ääni on tilattavissa Bokeh-kaupasta. Sammakon kirjakauppa Turussa sekä Nide ja Rosebud Helsingissä myyvät myös.